Kuluttajakansalaisen näkökulmasta valtion budjetin suunnittelu ja panosten allokointi on pitkään ollut vieraiden instituutioiden kiinnostamattoman tuntuista aherrusta. Sitä se ei ehkä ole enää kauan, ainakaan Ranskassa. Ranskan valtionvarainministeriö julkaisi kesäkuussa 2006 internetissä peliluonteisen version valtion ensi vuoden budjetista, jonka puitteissa kansalaisuudesta vieraantunut kuluttaja saa kokeilla yhteiskunnallista ohjaustaitoaan budjettiministerin roolissa osoitteessa www.cyber-budget.fr. Samantapaisia julkisen sektorin rakenteita viihteellisesti hyödykkeistäviä internet-sovelluksia on jo nähty muuallakin, mm. Yhdysvalloissa Next Ten –organisaation The California Budget Challenge, jonka perusajatus vastaa ranskalaisten kyberbudjettia. Kyynikot ovat nähneet nämä pelisovellukset säälittävinä yrityksinä selitellen peitellä julkisen sektorin leikkauspaineita, mutta niille voidaan antaa myös toinen tulkinta.
Postmodernin ajan suomalainen on jo hyvän aikaa pyrkinyt karttamaan suuria maailmanselityksiä, sanelemiseen tottuneita instituutioita ja yhden totuuden yhteisöjä. Suhteellisten totuuksien markkinapaikoilla oman identiteetin rakentamisesta on tullut ihmiselämän suurin luova projekti. Tässä luomistyössä kuluttajakansalainen tarvitsee apua, mutta sen täytyy tulla viereltä, ei ylhäältä. Keskeinen ja merkittävä megaluokan trendi on vertaisuus, joka tarkoittaa rinnalla kulkemista, tasaveroisuutta, dialogia ja kaverillisuutta. Vertaisuuden vastakohdaksi voidaan ajatella katedraalisuutta: sanelua, vieraantumista, instituutiovoimaan luottamista ja yläpuolella olemista. Vertaisuus näkyy ympäristössämme monella tavalla. Sinuttelukulttuurista on tullut vallitseva käytäntö ja lääkärin sekä pankinjohtajan auktoriteetista historiaa. Pukuun tälläytymisen sijasta voimme kännykällä saada lainan parissa minuutissa tilille. Entä kuka olisi vielä 90-luvulla voinut kuvitella tasavallan presidentin tanssivan James Brownin kanssa Pori Jazz –lavalla? Internet ja blogit ovat julkaisukynnyksen alentamisen lisäksi pakottaneet toimittajat alas norsunluutorneistaan ja lyhentäneet median etäisyyttä sen käyttäjiin. Wikipedia on internetissä toimiva tietosanakirja, jota ei omista kukaan, vaikka sinne on tehty yli 55.000 teksti-inserttiä. Lordin Euroviisuvoittoon vaikutti maakohtaisista ammattilaisraadeista luopuminen. Vallan innoittamana etenkin heavy-kansa aktivoitui reippaaseen äänestysintoon. Samoin Idols -kandidaattien vetovoimaa kasvattaa se, että tuleva idoli voi olla naapurin tyttö tai poika ja oikeammin, minä itse. Tähteys ei saa perustua myötäsyntyiseen kastijakoon, vaan tilaisuuteen, sattumaan, harjoitteluun – ja vertaisuuteen. Vaikka vertaisuuden suurta vetovoimaa ei välttämättä tunnisteta, sekä kaupalliset että julkiset organisaatiot uudistavat jopa tiedostamattaan palveluitaan ja järjestelmiään vertaiseen suuntaan. Lopputuloksen saama myönteinen palaute yllättää toisinaan uudistajan itsensäkin: auton katsastuksesta on tullut miellyttävä kokemus ja yhä useammille alokkaille maanpuolustuksen harjoittaminen on varsin motivoivaa.
Kun yksilöllisyyden ja vertaisuuden vahvat pyrkimykset yhdistyvät, syntyy tuunauksena tai personointina tunnettu ilmiö. Tuunauksen perusajatukseen kuuluu, että teollisesti valmistettu tuote viimeistellään omalla työpanoksella ja samalla tuotannollisten organisaatioiden ”monopoli” tuotteen muotoilurajapinnassa murtuu. Aiheesta puhutaan tuoreena muoti-ilmiönä, vaikka se ei sitä tosiasiassa olekaan. Tuunausta toteutetaan autoissa, vaatteissa, nimikkoviineissä, omalla kuvalla varustetuissa postimerkeissä ja pankkikorteissa sekä iholla, tatuoinnein ja lävistyksin. Tavallaan tuunaamme myös spiritualiteettiamme: yksi yhteinen jumalakuva ei tunnu sopivan, joten oma variaatio pitää saada aikaan. Tuunaus nousee otsikoihin seuraavaksi hyvinvointipalveluissa: miksi niitä ei voisi yhteisö- tai perhekohtaisesti tuunata? Jos taloyhtiössä on sekä seuraa kaipaavia eläkeläisiä että iltapäivätoimintaa kaipaavia vesseleitä, niin miksi emme voisi toteuttaa juuri tähän taloyhtiöön sovitettua ja sopivasti tuettua julkista palvelua?
Sekä tuunaus että vertaisuuden kasvava vaatimus voidaan nähdä kuluttajakansalaisen vallankäyttönä. Vallan ja hallinnan kokemusta pyritään siirtämään sinne, missä sen toteutuminen on todennäköistä ja vaikuttavaa. Instituutioiden ajaminen ahtaalle – vaikka eivät olisikaan syypäitä oman elämän epävarmuuteen – on joka tapauksessa jollakin tavoin palkitsevaa. Käskysuhteita vastustavalle suomalaiselle ylimielisyyttään katuva instituutio on kaunista katseltavaa.
Miksi vaikuttaminen ja vallankäyttö – todellisena tai näennäisenä – siirtyy värittämään yhä voimakkaammin kulutuksen kenttää? Koemme kasvavaa etääntymistä päätöksentekoon ja sellaiseen pragmaattiseen politiikan toteuttamiseen, jonka päämäärät ja tavoitteet – hyvän elämän kuva - eivät ole näkyvissä. Lähestyvissä eduskuntavaaleissa ei tulisi niinkään olla huolissaan äänestysvilkkaudesta, vaan äänestämisen vallankäytöllisestä sisällöstä ja edustuksellisen demokratian toimivuudesta. Politiikan teemat jäävät yhä useammille hämäriksi eikä edes puoluerakenteita olla millään suunnalla uudistamassa. Kuluttajakansalaisista lähes kaksi kolmasosaa kokee, että hallituksella on valtaa, mutta kuitenkin vain joka kymmenennen mielestä puolueilla on valtaa. Tämä esimerkki paljastaa äänestäjäkunnan mielikuvan poliittisen päätöksenteon mekanismeista. Kun vajaa 60 prosenttia äänioikeutetuista jälleen äänestää maalisvaaleissa henkilöä eikä teemaa, ohjelmaa tai puoluetta, niin ero eduskuntavaalien ja tosi-tv-äänestyksien merkityksen välillä on hälyttävästi kaventunut. Presidentin vaaleissakin ehdokkaiden tehtävät alkoivat muistuttaa reality-kisaajien pudotustehtäviä.
2000-luvulla etenkin nuorten turhautuminen vaikutusmahdollisuuksiensa vähäisyyteen on kasvattanut reagointiherkkyyttä. Jo neljä vuotta sitten 47 prosenttia 15-24 –vuotiaista oli valmis hyväksymään laittomat keinot mielenosoituksissa, kunhan ihmisiä ei fyysisesti loukata. Siksi on syytä toivoa, että puolueiden vaaliteemoissa olisi vihdoin käänteentekevästi enemmän kosketuspintaa kuluttajakansalaisten todelliseen elämään. Vieraantumisen estäminen on olennaista. Puolueiden suunnitteilla olevat uudet palkitsemisjärjestelmät toivottavasti merkitsevät parannusta pienin askelin.
Palkitsemisesta ja vieraantumisesta on pakko vielä palata Ranskaan. Aiemmin mainitun budjettipelin 50 parasta pelaajaa saavat palkinnoksi viettää päivän Ranskan valtionvarainministeriön tiloissa Bercy’ssä ja pelin tuhannes voitokkaasti läpäissyt pääsee viettämään kokonaisen päivän budjettipelin isän, budjetista ja hallintoreformista vastaavan ministeri Jean-Francois Copén kanssa. Vapise Veikkaus, ranskalaisten superpalkintojen rinnalla Loton jättipotitkin kalpenevat.
Kolumni on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 7. heinäkuuta 2006.