Artikkelireferaatti
Lagerspetz, Eerik (1990), ”Yhteiskuntatieteet tutkimuskohteensa muuttajina” teoksessa Muutos, toim. I. Halonen ja H. Häyry, sivut 204-218.
Keskustelu yhteiskuntatieteiden erilaisuudesta verrattuna luonnontieteisiin on jakanut tutkijayhteisön kantoja puolesta ja vastaan. Eerik Lagerspetz päätyy hyväksymään tämän erilaisuuden erityisesti siksi, että yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkiva tiede on itsessään yhteiskunnallinen ilmiö, jolloin ”subjektin” ja ”objektin” suhde on erilainen. Tätä refleksiivisyyttä ei ole merkittävästi tutkittu lukuunottamatta mm. Oskar Morgensterniä ja Robert K. Mertonia, jonka esimerkin itsensätoteuttavasta ennusteesta Lagerspetz esittää. Mertonin oma tulkinta finanssilaitoksen konkurssiennusteesta, joka aiheuttaa lopulta konkurssin, on se, että kyseessä on väärä tilanteen määrittely, joka tuottaa uutta käyttäytymistä, mikä tekee alunperin väärästä käsityksestä toden. Tulkinnan kritiikki toteaa, että vallitseva normaaliennuste, jonka mukaisesti finanssilaitokset eivät yleensä mene konkurssiin, on myös itsensätoteuttava ennuste kuten ensin mainittukin.
Esimerkin itsensätoteuttavuus oli satunnaista ja tahatonta. Sitä vastoin ennusteet, joiden voidaan ennustaa tuottavan tietynlaisia haluttuja tuloksia, ovat vaikutukseltaan merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikuttamisen välineitä. Louis Puiseux käsittelee energiapoliittisten ennusteiden poliittisia vaikutuksia ja yhdessä artikkelikokoelman muiden kirjoittajien tavoin päätyy havaintoon, että energiatuottajien laatimilla ennusteilla on vahva vaikutusjulkisen vallan energiapolitiikkaan ja että tämä vaikutus on ollut ennusteiden laatijoiden ensisijainen pyrkimys. Refleksiivisyysilmiön toisen puolen muodostavat ennusteet, jotka tekevät itsensä epätosiksi. Nämä itsensätuhoavat ennusteet ovat luontevasti esillä pörssiympäristössä, jossa negatiivinen uutinen tietyistä osakkeista saa tiedosta osalliset myymään osakkeensa, mutta tiedon ollessa symmetrisesti tarjolla kaikille sijoittajille, kukaan ei halua ostaa ko. osakkeita. Samoin eri yhteiskunnalliset toimijat voivat reagoida ja nimenomaan ennakoida valtion harjoittamaa politiikkaa eikä harjoitetun politiikan vaikutus ole välttämättä ennakoitavissa, kun nämä yhteiskunnalliset aktorit sopeuttavat toimintaansa niihin. Yleisesti voidaan todeta, että teorioiden jatkuva ennustuskyky on riippuvainen ennustuksen kohteen ennustusten sisältöä koskevista tiedoista sekä siitä, miten kohteet haluavat ennustuksiin reagoida. Mikäli kohde haluaa nimenomaan tehdä tyhjäksi tietyn toimijan ennusteet, toteutuu Michael Scrivenin argumentti, joka todistaa inhimillisen käyttäytymisen ennustamattomuudesta.
Ennusteet eivät vaikuta kohteen toimintaan, mikäli ennusteet eivät ole julkisia eivätkä ennustuksen kohteet pysty simuloimaan ennusteiden sisältöä tai ennustuksen kohteet eivät pidä ennusteita syystä tai toisesta relevantteina. Siten refleksiivisyyden negatiiviset vaikutukset näyttävät rajatuilta. Toisaalta rajautuvuus kertoo informaation epäsymmetrisestä jakautumisesta yhteiskunnassa.
Lagerspetz erottaa ennustuksellisten väitteiden hyväksymisen niiden esittämisestä. Tutkija voi tiedeyhteisössä esittää väitteen ilman sellaisia seuraamuksia, jotka realisoituvat valtion päämiehen esittäessä saman väitteen julkisesti.
Lopulta kaikki yhteiskunnallinen tutkimus, jonka tuottamat väitteet eivät ole puhtaasti historiaa dokumentoivia ja vailla tarkoituksella valittuja yhteyksiä, on määriteltävissä ennustavaksi jossain mittakaavassa. Näin refleksiivisyyttä ei voi välttää, mutta sen vaikutuksia voidaan pyrkiä ymmärtämään ja huomioimaan.
Espoossa 28.8.2005