Partiosta Playstationiin

Nuorten ja varsinkin nuorten miesten ylipaino-ongelmista sekä heikentyneestä fyysisestä suorituskyvystä on puhuttu paljon, myös puolustusvoimissa. Seurauksena suorituskyvyn madaltumisesta on mainittu terveysmenojen kasvu, harvempien kelpoisuus asepalvelukseen ja yksilötason elämänlaadun heikkeneminen. Ylipaino ja fyysisen kunnon heikkeneminen ovat kuitenkin seurauksia elämäntavan ja arvostusten muutoksesta, eivät pelkkiä syitä yhteiskunnan kasvaviin kustannuksiin.

Päättynyt kymmenvuotisjakso jää historiaan ajanjaksona, jolloin perinteinen yhteisöllisyys ja kansalaisuus kokivat voimallisia muutoksia. Kun vuonna 1998 noin 80 prosenttia suomalaisista oli kiinnostunut yhteisistä kollektiivisista tavoitteista ja oman panoksen antamisesta yhteiskunnalle, niin vuonna 2011 vastaava luku on 40 prosenttia. Kansalaisuus ja siihen kuuluvat viiteryhmäpaineet ovat vähentyneet: nyt on helpompi tehdä omaehtoisia valintoja monen asian suhteen kuin viime vuosikymmenellä. Kirkkohäät voi korvata metrohäillä, talvikauden voi viettää kokonaan sisällä, ruokavalion voi ympyröistä piittaamatta rakentaa itse ja monet toivovat jo myös mahdollisuutta säätää oman elämän päättymistä, jos viimeisistä ajoista on tulossa epämukavia. Mukavuus ja omaehtoisuus ovat vahvoja vaikuttimia eikä partio tule tässä ajassa pärjäämään playstationille. Seikkailun ja toiminnan siirtyminen tukevasti kotisohvalle hyvään palveluympäristöön houkuttaa monenikäisiä, nuotion sytyttäminen räntäsateella ilman tulitikkuja ei. Pitäisikö?

Peliteollisuuden nousu on ollut kaikkien nähtävissä. jo 1990-luvun puolenvälin jälkeen USA:n peliteollisuuden liikevaihto ylitti elokuvateollisuuden liikevaihdon määrän. Pelipohjaiset oppimisvälineet ovat yleistyneet kaikkialla. Interaktiiviset ympäristöt mahdollistavat sekä innostumisen että oppimistapahtuman keskiössä olemisen. Facebook -tyyppiset yhteisöt ja niiden pienimuotoiset pelit ovat alle 30-vuotiaille yhtä vähän virtuaalimaailmaa kuin kännykät. Pelien logiikka on tekemässä valloitustaan vahvasti, nuoret miehet jäsentävät jo elämänsä tapahtumia tasohyppelynä.

Voiko kehityksen kelkkaa kääntää? Kansalaisuudella ei ole kattavaa etujärjestöä eikä yhteiskunta hevillä löydä mekanismeja perinteisten yhteisörakenteiden suosion kasvattamiseen. Työelämässä struktuurin, ohjeiden ja rajoitteiden määrä on kasvussa, joten olemme vapaa-aikanamme entistä haluttomampia kuuntelemaan mitään muuta kuin sisäistä ääntämme. Silti yhteiskunnallisen keskustelun agendalle nousee 2010-luvulla vääjäämättä subjektiivinen vastuu subjektiivisten oikeuksien rinnalle. Hyvinvointiresursseja ei riitä kaikille ja priorisointeja on tehtävä. Tilaus kansalaisuus 2.0:lle on olemassa.

Pelien logiikkaan kannattaa tutustua ja miettiä tuomitsemisen sijasta innovatiivisilla tavoilla. Ranskassa kansalaiset pelaavat budjettipeliä, vaalikoneet auttavat ja Suomi-tietoutta saa Monopolipelistä. YLEn Elämä pelissä -ohjelmasarja oli hieno avaus elämäntavan kohentamiseen. Tekeekö puolustusvoimat seuraavan avauksen?

Ilkka Halava
Tulevaisuudentutkija
Prime Coaching & Consulting Oy
 
Kolumni on julkaistu Ruotuväki -lehdessä nro 1/2008.