Vuoden 2009 agendalle

Vuosi lähestyy loppuaan ja monien mietteet kohdistuvat tulevaan vuoteen. Uuden vuoden juhlissa tehdään lupauksia, yleensä parannuksiin tähtääviä. Puolueet pohtivat vaaliasetelmia, yhdistykset ja urheiluseurat varainhankinnan haasteita. Tulevaisuudentutkijat katsovat kauas mutta eivät lähelle, seuraavaan vuoteen. Useiden yritysten johtoryhmät odottavat alkavaa vuotta pelonsekaisin tuntein. Tietoinen, valintoja ohjaava ennakointi on vain harvojen yritysten johtoryhmätyöskentelyn elimellinen osa. Yritysten ennakointityölle on 2000-luvullakin ollut leimallista pyrkimys saada tulevaisuus näyttämään eiliseltä. Ennakointityö tähtää Suomessa edelleen harvoin läpimurtoihin, toimintatapauudistuksiin, rajojen rikkomiseen tai radikaaleihin innovaatioihin. Ennakointi rajautuu ennakoitavuuden varmistamiseen muuttumattomuuteen ja yllätyksettömyyteen panostamisen kautta.

Näillä markkinoilla on helpompaa olla isolla porukalla väärässä kuin yksin oikeassa. Samoin ei haittaa jos oma yritys ja sen tarjonta on Aku Ankan veljenpoikien tapaan täsmälleen sukunäköinen verrattuna toimialan muihin toimijoihin. Jos Suomessa joku rakentaa golfkenttää, niin kohta kaikki rakentavat. Kun joku rakentaa viihdekylpylää, niin kohta niitä on joka niemen notkelmassa. Nyt rakennetaan seikkailupuistoja sisätiloihin, joten eiköhän niitäkin kohta löydy joka teemaan, kaikilla mausteilla.

Ja nyt ne huonot uutiset: ensi vuotta ei millään saa näyttämään tältä tai viime vuodelta. Ja jos harvoissa perheyhtiöissä voikin riittää maltillisen omistajan vyönkiristys- ja supistusmalli, niin pörssiyhtiöissä ei. Kyky luoda, muuttaa ja kasvattaa markkinaa kasvaa arvoon arvaamattomaan. Mistä sitä löytyy? Monilla työpaikoilla on pitkään minimoitu muutosta ja pyritty lykkäämään muutosten toimeenpanoa. Kun muutostarve sitten viimein kehittyy akuutiksi, henkilöstöllä ei ole kokemusta tai tuntumaa muutoksen subjektina olemisesta. On kuin vuosien liikkumattomuuden jälkeen pitäisi heti juosta täyspitkä maraton. Ei siis mikään ihme, että usein koemme olevan muutoksen objektina eli kohteena emmekä sen ohjaksissa. Viisas esimies tuo arjen työhön koko ajan pienessä määrin muutosta, jotta työntekijät harjaantuvat sekä vaalimaan pysyvyyttä että huolehtimaan omasta ja työyhteisön uudistumiskyvystä. Kun nyt alkavan vuoden haasteiden edessä työyhteisöissä mietitään selviytymisen strategioita, niin 90-luvun alun taantuman tavoin pelkkä supistaminen ja leikkaaminen eivät ole riittäviä lääkkeitä tulostason tervehdyttämiseen.

Olennaista on kustannusrakenteiden kriittisen tarkastelun lisäksi kysyä, mitä voimme tehdä toisin, mitä uutta voimme tehdä ja missä voimme kasvaa. Nyt on unohdettava rivikonsulttien käyttämät simppelin kopioinnin synonyymitermit Benchmarking sekä Best Practices ja lähteä joka toimialalla etsimään sitä mikä on mahdollista, sellaista mikä ei ole ilmeistä ja ennen kaikkea, sellaista mitä ei tehty eilen.

 

Kolumni on julkaistu Verkkoapilassa joulukuun lopulla 2008.